ALAKULOISESTA PERSEESTÄ EI TULE ILOISTA PIERUA.
-Martin Luther

ESIPUHE

Olipa kerran mies ja nainen, jotka päättivät yhtyä keskenänsä. Ei tietenkään heti tavatessa, koska se olisi ollut liian äkkinäinen porno, vaan tilannetta luultavasti edelsi vuosikausien kärsivällinen riiuu. Jokatapauksessa, tämän vuosikausia kestäneen riiustelun ja Oulun diskoissa jarhuamisen jälkeen yhdyttiin kaksissatuumin ja sitten toinen heistä kasvatti mahan. Pomps.

Tästä nimenomaisesta mahasta, joitakin kuukausia myöhemmin, mulahti maailmaan otsa edellä pieni poika. Plumps. Tilaisuus oli lämmin, harras ja kaunis. Tämän jälkeen kinasteltiin perinteisesti, että näyttikö edellämainittu poika enemmän isiltä, äidiltä, Breshneviltä vai peräti opossumilta. Jokatapauksessa pojalle annettiin nimeksi Jari. Toiseksi nimeksi annettiin Petteri. Ja sukunimeksi muodostui Uutinen. Viimeksi mainittu oli ainoa näistä kolmesta nimestä, josta ei, kumma kyllä, käyty minkäänlaista vääntöä. Mikäli allekirjoittanut olisi ollut kyseiseen aikaan tolkuissansa, eikä vain infantiili pikkupallero kastepuvussa, olisi hän ehdottanut Mannerheimia. Jari Petteri Mannerheim. Juhlava kuin Lumijoen kirkko!

PUHE

Terve. Minä olen siis Jari. Perselataskan kirjoittaja. Syntynyt ja kasvanut Oulunsalossa ja pahasti näyttää siltä, että täällä pitää suorittaa myös se lopullinen veivinheitto. Tuskin kuitenkaan vielä huomenna, joten paha mennä lopulta sanomaan, että missä pitäjässä sitä alkaa sitten sitä veiviään sen enempiä heittelemään. Vaihtoehtoisesti sen voi käydä vaikka asiakseen viskaamassa Korsoon, jos oikein sattuu kyrsimään koko homma sinä nimenomaisena päivänä kun Herra Viikatemies tulee sen veivin perään kyselemään.

Olen elämässäni saanut aikaiseksi kaksi lasta. Ne ovat metkoja. Käyn töissä naapurikunnassa. Töihini kuuluu hiiren töniminen pöydän puolelta toiselle. Kun sitä hiirtä tönii, samalla piirtyy tietokoneen ruudulle punaista katkoviivaa. Välillä käyn kahvilla ja sitten taas tönin hiirtä. Päivät kuluvat siis rattoisasti. Iltaohjelmani on niin monipuolinen rikkauksien sammio, että sillä en tässä lähde nyt sen kummemmin retostelemaan. Öisin pyrin nukkumaan, etten muuttuisi lepakoksi.

Joinakin öinä uni ei kuitenkaan tule. Silloin kaivan kaapista kauramuroja, niitä jotka muroinsinööri on muotoillut pieniksi tyynyiksi, istahdan muroineni koneelle ja kirjoittelen aikani kuluksi asioista, jotka vaivaavat mieltä. Osa näistä höpötyksistä kerääntyy näille sivuille pakinoiksi, osa lähtee maailmalle ja osa jää ikiomaksi päiväkirjamaiseksi mukavuudekseni. Ja kuten vaihtuu maailmassa vuodenajat, vaihtelee myös aktiivisuuteni. Joskus ei jaksa, joskus jaksaisi mutta ei huvita, joskus jaksaisi ja huvittaisi mutta ei silti tule vaivauduttua. Joskus taas toisinpäin. Koskaan ei tiedä etukäteen. Pitää ensin valveutua, kaivaa ne yömurot ja sitten vasta pähkäillä loput.

Aktiivikävijät jo varmaan ovat oivaltaneet, mistä näillä sivuilla on kyse. Tarkoituksena ei ole loukata ketään. Jos kuitenkin joku sattuu loukkaantumaan, esimerkiksi jos näppäimistö päsäyttää 220 volttia + pekkaset sormille, ensiapua saa terveyskeskuksista. Täällä kiroillaan paljon, mutta sitä samaa tapahtuu ympäristössä kaiken aikaa. Otan myös kärkkäästi kantaa asioihin, joista en tiedä senkään vertaa. Jos sitäkään. Ei kannata siis herneyttää henkilön nenäänsä; elämä ei saa olla liian vakavaa. Eläytykää!

JÄLKIPUHE

Jos nyt sattuu kuitenkin käymään niin, että olen, herneytymisvaroituksistani huolimatta, verisesti tallannut juuri sinun henkilökohtaisia tunteitasi tai vakaumuksia, ole hyvä ja haista tattia. Tai vaihtoehtoisesti kerro murheistasi minulle. Lupaan vastata.

herrauutinen@perselataska.com

Siimat kireälle, liput korkealle ja mitä näitä nyt on. Toivotan kaikille rattoisaa loppukiriä sinne viimeiseen veivinheittokisaan saakka. Älkää kuitenkaan kiirehtikö. Ehditte kyllä. Pitäkää siihen asti joku riivatun järki tekemisissänne, olkaaten siis ihmisiksi.

Oulunsalossa 1.8.2008
-Jari

ELÄMÄNOHJEITA

Sipsein uunittaminen

Jos heräät yöllä ihan omia aikojasi, että pim! Ja mielesi tekisi esimerkiksi jotain syötävää, niin älä ota kaapista sipsipussia ja laita sitä mikroaaltouuniin. Syitä on useita. Ensinnäkin sipsit ovat sellaisenaan ihan valmista tavaraa suuhunlaitettavaksi. Ne voi nauttia siltä seisomalta ilman huolen häivää. Ne on vartavasten sipsitäti tai -setä tehtaalla tehnyt valmiiksi asti, jottei sinun tarvitse huolehtia muusta kuin murusista rinnuksilla. Jos kuitenkin haluat sysiyöllä ehdottomasti mikrotettuja sipsejä, niin ottaa ne sipsit ensin pois sieltä pussista ja sitten vasta tellää ne sinne mikrottimeen. Se pussi on tehty alumiinipaperista. Mikroaallot eivät tykkää alumiinipaperista. Uunisi alkaa säksättämään ja iskemään pieniä mikroaaltouunisalamoita. Olen kokeillut. Ei kannata.

Liukas lapsi

Jos sinulla on kotonasi pieni lapsi, joka vielä nukkuu pinnasängyssä, mutta osaa jo omin päineen lingota sieltä itsensä vapauteen, älä jätä pyllyrasvapurkkia saataville. Nosta se korkealle. Hyvin korkealle. Teippaa se kattoon. On erittäin paljon mahdollisuuksien rajoissa, että se pieni viaton lapsi visioi päässään pyllyrasvoittamistalkoot. Se saattaa myös toteuttaa sen. Esimerkiksi vaatekaappien ovet se saattaa sillä rasvalla hyvinkin liisteröidä, niin korkealle kuin vain varvistamalla yltää lapsonen. Rasvaa eksyy helposti myös suuhun ja ympäri lapsosen kehoa. Ja kun havahdut toteamaan tapahtuman, älä missään nimessä yritä nostaa lasta syliin. Läpirasvatusta lapsukaisesta ei saa millään pitävää otetta. SLUIIR! - se vain liusuu sormistasi kuin öljytty marjahyytelö. Laita ensin näppylähanskat, laske kymmeneen ja keskeytä talkoot vasta sitten.

Se suuttuu

Vaikka kuinka harmittaisi ja olisi huono päivä, ei kannata sanoa Kelan virkailijalle, että sillä on ruma näppy nenässä ja sen kannattais työntää "se kirotun" takaisinperintälasku persaukkoon siihen peukalonsa viereen.

Hytkyn!

Kun sinulla on ihan pirun kiire viimeiselle lossille öisessä Hailuodossa, ajat neljänkympin alueella idioottimaista ylinopeutta ja mutkan takaa ilmestyy kuin tyhjästä sellainen tiehen asennettu hidastetöyssy, niin älä kiljaise kuin kojootti ja tööttää sille. Ei se auta.

Allasosaston kiroileva viuhahtaja

Mikäli joskus saat riemukkaan ajatuksen mennä uimahalliin pienen lapsen kanssa, siis sellaisen lapsen, joka on vasta oppinut kävelemään, niin pue aina pukuhuoneessa uimahousut ensin itsellesi. Aina. Älä poikkea tästä. Älä testaa Jumalaa. Koska juuri silloin kun ylläsi on silkka alastomuus, Jumala antaa lapsellesi gasellin loikan ja rasvaa sinulta jalkapohjat. Kyllä. Senkin se saatana tekee.

Kotitekoinen sentrifugi

Jos luet Niksi-Pirkasta, että juuri pesemäsi omenat on kätevä kuivattaa laittamalla ne sukkahousuihin ja vispaamalla tätä komboa sitten päänsä yläpuolella, niin älä yritä kaupan kassalla oma-aloitteisesti selittää, miksi olet ostamassa neljä pakettia ko. naisten pukimia, vaikka sinulla kasvaa parta ja munat. Kassaneiti ei usko sinua kuitenkaan. Lisäksi tee se pestyjen omenoiden sukkahousulinkous ulkona, älä sisätiloissa. Ristomatti Ratian suunnitteleman kukkavaasin lähtönopeus lipaston päältä, kun siihen osuu äärimmilleen pingotetuissa sukkahousuissa keskipakoisuusvoimassa viuhuvat omenat, on todella huikea.

Se on tyhmää

Ei kannata kantaa Nissanin akkua järveen.

Kun sanat loppuvat

Jos menet lääkäriin valittamaan äärimmäisen kipeää alaselkää, perustutkimusten jälkeen lääkäri vetää kumihanskan kouraan, komentaa sinut pötkölleen, varoittamatta työntää sormensa syvälle anukseesi ja kysyy "tuntuuko normaalilta?", ei haittaa vaikka et osaa sanoa mitään. Siihen ei ole oikeaa vastausta.